Kun sitä on ollut vuosia tottuneena yhteen ja samaan on se pieni valtava kulttuuri shokki siirtyä johonkin "uuteen ja tuntemattomaan".
Miehen kanssa ero oli iso paikka ja vaati hetken kerätä itsensä kasaan, mutta suurena järkytyksenä tuli tämän hetkinen tunne tila.
Siis en koskaan voinut kuvitella kokevani tätä, tällä volyymilla ja näin pian. Uskomatonta.
Mutta eikö se ole että yhden oven sulkeutuessa avautuu ikkuna?
Niin todellakin kävi ja sen ikkunan veto on jotain aivan järkyttävää.
Olen ihastunut.
Kovemman kerran ja näin pitkän parisuhteen jälkeen se läsähtää päin kasvoja kuin tiiliseinä.
Yritän rauhoitella itseäni, ilman tulosta. Haluan mennä äkkiä nukkumaan jotta näen hänet nopeammin, mutta toisaalta en pysty olla aloillaan.
Uskomatonta, minä, ihastunut, nyt jo?
Tämä on kyllä mahtava tunne, en sitä väitä vastaan, mutta tuntuu silti niin väärältä entistä miestä kohtaan. Miltä hänestä mahtaa tuntua?
At last, elämä alkaa näyttää parempaa puoliskoaan myös tänne suuntaan!
Muutto suoritettu, eikä edes tullut montaa mustelmaa, kiitos niille jotka kerkesi uhraamaan omaa aikaansa auttamiseen. Siitä oli apua ja paljon! Nyt yli viikon jälkeen tavarat alkaa löytää oman paikkansa ja elämä helpottunut suunnattomasti, vaikka aina niitä uusia murheita tulee elämään mutta ei ne heti vaikuta niin isoilta kun aikasimmista päästy eroon ;)
Tänään on päivä jolloin tuntuu, että ehkä mä olen vielä jotain hienoo. Joku voisi ehkä olla kiitollinen että tälläinenkin ihminen on maanpäällä.
Itsetunto alkaa kasvaa kohisten kun pääsee taas hengähtää ja laukoo itselleen niitä positiivisia asioita. Ei siitä haittaakaan ole että niitä tulee myös muualta ;)
Nyt se elämä alkaa, vaikkakaan ei ihan niinkuin olin kuvitellut muttei tämäkään yhtään huono ole! Päinvastain :)
-Salla
