Lähtölaskentaa! A100K

Lähtölaskenta on alkanut!
Pääsin mukaan Atrian järjestämään 100 nuorta kokkia koulutusohjelmaan joka alkaa 17.3. Tuusulassa. Aivan mahtava tunne ja jännittää, mitä kaikkea uutta ja hienoa siellä onkaan!

Pääsee taas tutustumaan uusiin ihmisiin ja mitä tärkeämpää kaikki on vielä samalla alalla! Eli puhuttavaa löytyy varmasti paljon ravintola alan tämän hetkisestä tilanteesta ja vaikka mistä muustakin.

Tapahtuma järjestetään siksi, että me tulevaisuuden toivot saisimme tietoa ja taitoa esimerkiksi ravintolan perustamisesta ja siihen tarvittavista asioista. Tärkeänä osana on iltaisin tapahtuva illanvietto jolloin tarkoitus tutustua uusiin ihmisiin ja verkostoitua.

"Atria 100 Nuorta Kokkia -koulutusohjelma tarjoaa ruoka-alan tulevaisuuden tekijöille mahdollisuuden kasvattaa tietotaitoaan ja kehittää näkemystään alan huippuammattilaisten evästämänä. Kattavan kokonaiskuvan lisäksi koulutusohjelma tarjoaa tanakan määrän yksityiskohtaisia neuvoja henkilökohtaisen uran rakentamiseen ja kehittämiseen."

Odotan innolla ja kaikki instagram seuraajat pääsevät näkemään ensimmäisinä hulppeita kuvia!

 

Oma aika, urbaanilegenda(ko?)

Mun piti tänään kirjoittaa consseista ja vk haalarista jotka ilmestyi tänään postista, mutta eräs aihe vie kaiken huomion joten kirjoitampa siitä teille ensin!

Nykyään on ollut paljon keskustelua vanhempien omasta ajasta, mikä se on, miten sitä saa, miten sen mahdollistaa itselleen, kuka sitä valvoo, mitä silloin saa tehdä?

Mua henk.koht riipasee se että jos tahdon oikeasti "omaa aikaa", niin että pystyn esimerkiksi tekee koulutehtäviä ihmisten aikaan, joudun Oliverille varaamaan hoitopäivän. 
Miksikö? 
Koska iltaisin/aamuisin ennen töitä tai töiden jälkeen olen Oliverin kanssa ja se ei todellakaan ole sellaista olemista että pystyisin keskittymään mihinkään muuhun. Myös blogin kirjoittaminen on usein jäänyt yön pikku tunneille, jolloin heikkoina hetkinä olen vain mennyt nukkumaan.
Minulle on sanottu, että oma oli päätökseni aloittaa koulu töiden ohella joten suck it up. Niinhän se oli, mutta en missään vaiheessa tehnyt päätöstä kestää tätä kaikkea yksin ja ilman tukea.  

Pienetkin sarkastiset kommentit arjen keskellä saa mut roihahtaa liekkiin ja kauaa ei kestä että helvetti on irti. Töissä koitan ees käyttäyttyy, vaikka kaikki ei naurata. Mutta tässäkin on ammatin hyviä puolia, että pystyn vaihtaa siellä työpaikan pukkarissa vaatteiden lisäksi myös työminän.

Keskittyminen on vähissä kaikessa, itku on herkässä joka tilanteessa, kärsivällisyys ei kuulu enää sanavarastoon. Pelkään että jossain vaiheessa silmissä vilkkuu pelkkä "ERROR" ja kone lyö tyhjää.

Mä niin kadehdin niitä pariskuntia joilla tämä "oma aika" osio toimii. Meillä se ei toimi, tai ei ainakaan tasapuolisesti ja kauniilla äänensävyllä. Puolin ja toisin. Myönnän ja tunnustan etten minäkään osaa antaa toiselle sitä vapautta mennä ja tulla miten huvittaa jos itse ei koe saavansa sitä tarpeeksi. Toisaalta kun toisella ei ole samanlaisia sosiaalisia tarpeita kuin mulla.

Tänään oli taas itkupotku raivari lähellä kun rankan työpäivän jälkeen täytyi keskittyä laajaan koulutehtävään joka sisältää paljon elintarvikelaista otteita. Joten pänttäystä tarvitaan ja paljon. Kuulen vain kuinka Oliver kiljuu lahkeessa kiinni. - Syliin!

Lukemisesta tai kirjoittamisesta ei tule mitään kun täytyy välillä väistellä Oliverin käpäliä näppäimistöstä. Turhauttaa.
Tuntuu ettei Oliver ole tyytyväinen ollenkaan. Kunnes huuto loppuu heti kun lopetan kaiken ja katson Oliveria. -Huomiota, miksi juuri nyt?

Välillä aina tunnen jollakin tasolla olevani huono äiti kun en jaksa kuunnella tai tahdo heti antaa lapselle hänen tarvitsemaansa huomiota kun päässä pyörii kymmenittäin asioita joita pitäisi hoitaa niin töissä, koulussa ja kotona. 
Yrittää olla kaikessa ajan hermolla, mutta onnistuuko se olematta poissaoleva jossain muussa? 

Tämä vaihe elämässä ei kestä kauaa ja eiköhän sitä pysty pinnistelemään itsestään niin paljon kuin lähtee, lopussahan kiitos seisoo. Eikös vain?

Onko teillä ollut elämässä hetkiä jolloin mikään ei suju, kaikki v*tuttaa ja tehtävää olisi enemmän kuin tarpeeksi?

Mä tiedän mitä mä teen!

Se on täällä taas! Nimittäin aivan mahtavat Gastro messut, sinne tieni käy heti 19.3. Toivottavasti nähdään siellä!

Paikanpäällä on vaikka mitä kiinnostaa uusimmista laitteista, tekniikoista ja vuoden kokki kisasta!

Tule siis paikalle!

Äiti Poika time

Luonnos kasa vaan kasvaa blogin teksti osuudessa. Mihinkään en onnistu saamaan selkoa ja järkevää loppua, joten antaa vielä hetken hautoa siellä. Kyllä se inspiraatio jossain kohtaa taas tulee! On silti iso motivaattori kun ihmisiä tulee sanomaan miten ovat lukeneet blogiania ja tykänneet! Kiitos, olette ihania! <3

Viime merkinnän jälkeen on ehtinyt tapahtumaan paljon niin hyvässä kuin pahassakin jolloin kirjottaminen ollut vaikeeta kun ajatus ei kulje kun miettii liikaa. 

Nyt alkaa taas elämä voittamaan kun isosta alamäestä selvitty ja eilen oltiinkin tätä asiaa juhlistamassa Tampereen Hoplopissa! Vähän Äiti poika laatuaikaa ja aivan kreisiä olikin!

Käytiin kokeilee myös isot pomppulinnaliukumäet ja äitii tais jännittää enemmän kuin Omppua! Oli tosi hurjaa menoa!

Koska elämä alkaa taas hymyillä vienosti voi taas odottaa postauksia enemmänkin! Ehkä olisi aika pienelle selfie tekstillekkin!